Henkilökohtaisten avustajien verkkoyhteisö HAFI

Tässä blogissa olen useampaan otteeseen maininnut JHL:n henkilökohtaisetavustajat.fi- verkkopalvelun,mutta tässä postauksessa tarkoituksena on käydä yksityiskohtaisesti läpi se, mistä verkkopalvelu löytyy,mikä sen tarkoitus on ja mitä siellä voi tehdä.

JHL on ammattiliitoista ainoa, joka aktiivisesti ajaa henkilökohtaisten avustajien etuja ja asemaa työelämässä. Tehtävä ei ole helppo, koska avustajat ovat valtavan heterogeeninen, melkein 30000 ihmisen joukko joka työskentelee useamman eri työehtosopimuksen alla. Lisäksi useat avustajat ovat suorassa työsuhteessa avustettaviinsa, mikä on työelämän kentällä täysin poikkeuksellista. Tässä tilanteessakin sopimuksia on erilaisia riippuen siitä, onko työnantaja itse järjestäytynyt Heta- liiton jäseneksi. Henkilökohtaiset avustajat työskentelevät pääsääntöisesti yksin, ilman työkavereiden ja työsuojelukoneiston tukea. Siksi JHL on panostanut näkyvästi henkilökohtaisten avustajien työtilanteeseen ja edunvalvontaan, ja luonut aivan uudenlaisen verkkoyhteisön avustajien tueksi. Hafi on ollut käynnissä marraskuusta 2016 alkaen, ja kehittämistyö jatkuu tämän vuoden loppuun saakka.

Henkilökohtaiset avustajat- palvelu (tästä eteenpäin HAFI) on luotu tarpeeseen
keskustella, kysyä ja saada tietoa. Portaalin tietopakki- osuuteen on koottu tietoa
työehtosopimuksista, työsuojelusta, työtehtävistä ja ohjeistusta ammatilliseen
vuorovaikutukseen. Osiosta löytyy myös työkaluja työssä jaksamiseen ja sivulla voi testata myös
omien ammatillisten rajojen kuormitusta. Kysymykset ja vastaukset- osiossa
voi kysyä avustajan työhön ja työsuhteisiin liittyvistä asioista. Sivustolle on koottu
yleisimmät kysymysaiheet, kuten palkka, työolot, työaika, vuosilomat, työterveys tai
tehtävänkuva. Osiosta löytyy myös yleisimpiä kysymyksiä liittyen jäsenasioihin
sekä vaikuttamisen väyliin.

HAFIn tärkein osio on kahvihuone. Kahvihuone tarjoaa nimensä mukaisesti avustajille paikan, jossa viettää taukoa työstä ja keskustella muiden kanssa oikeastaan mistä vain mielessä pyörivistä asioista. Keskustelunaiheita ovat olleet muun muassa työsuhteeseen tässä ja nyt liittyvät asiat, kuten sairaslomat, tartuntatautriskit, palkanlaskenta tai haastavan avustettavan kohtaaminen (josta viimeksi kirjoittamani teksti löytyy täältä). Kahvihuoneessa on käyty keskustelua myös koulutuksista, ajankohtaisista avustajan työhön liittyvistä kampanjoista ja uutisista ja työehtosopimusten neuvotteluista. Sivustolla kysymyksiin vastaavat ja keskusteluun osallistuvat koulutetut moderaattorit sekä liiton henkilökohtaisten avustajien asioihin perehtyneet työntekijät ja tietenkin toiset avustajat, vertaiset.

HAFIin kirjautuminen ja sen käyttäminen on helppoa, myös mobiilissa. Palveluun voi rekisteröityä kuka tahansa, eli ammattiliiton jäsenyyttä ei edellytetä (vaikkakin se on työntekijän oikeusturvan ja edunvalvonnan kannalta äärimmäisen suositeltavaa. JHL:n jäseneksi voi liittyä tästä). HAFIin luodaan normaalisti käyttäjätunnus ja salasana (liiton jäsenillä käyttäjätunnuksena toimii jäsennumero) ja omia tietoja voi päivittää suoraan portaaliin. Kysymyksiä ja keskustelunavauksia kirjoitetaan nimimerkin takaa. Sivustolla on helppo liikkua ja se on kauttaaltaan hyvin selkeä. Palvelunkäytön edellytykset ovat siis erittäin helpot.

Osallistuin HAFI-palvelun moderaattorien koulutukseen, missä keskusteltiin palvelun
tekniikasta, tietoturvasta ja kehittämisestä. Koulutus toimi myös harvinaisena live-
kohtaamispaikkana tavata muita henkilökohtaisia avustajia ympäri Suomea. On selvää, että avustajat kaipaavat tilaa, jossa keskustella kollegoiden kanssa. Jo koulutuksen alkumetreillä esille nousi useita erilaisia haasteita, joiden kanssa avustajat ovat tekemisissä päivittäin. HAFI tarjoaa helposti
lähestyttävät puitteet verkostoitumiselle, järjestäytymiselle, keskustelulle ja erityisesti avustajien työssä äärimmäisen tärkeälle vertaistuelle.

Itse en nähnyt mitään syytä olla liittymättä, joten rohkaisenkin aivan jokaista henkilökohtaista avustajaa rekisteröitymään HAFIin. Jakakaa myös HAFIn ilosanomaa kohdatessanne muita avustajia firmojen avustajatapaamisissa, työvuoron vaihtuessa lennosta tai kuullessanne jonkun tekevän tätä työtä. HAFin käyntikortit ovat kevyitä pitää lompakossa mukana ja niitä kannattaa jaella eteenpäin aina sopivan tilaisuuden tullen. Henkilökohtaisten avustajien sekä HAFI-asioista liitossa vastaavat toimitsijat Veikko Lehtonen (tämän linkin takaa luettavissa Veikon blogitekstejä liittyen avustamiseen) ja Matti Mamia. Heiltä saa kysyttäessä käyntikortteja ja lisätietoa kaikista avustajan työhön liittyvistä asioista. Koska avustajien joukko on kirjaimellisesti aivan siellä sun täällä, on tärkeää huomata meitä yhdistävät mahdollisuudet. Koulutuksessa opin, että jos edes puolet henkilökohtaisista avustajista järjestäytyisi JHL:n, olisivat henkkarit heittämällä liiton suurin ammattiryhmä. Ja kaikkihan sen tietävät, että joukossa on voimaa.

Terkkuja JHL-opistolta Hafi- moderaattorien koulutuksesta

Ihanaa kevättä kaikille, pistäkää myös blogia jakoon <3
xoxo Anna

Haastavan avustettavan kohtaamisesta osa I

On suorastaan noloa, kuinka pitkäksi blogin päivitysväli onkaan käynyt. Aloitin syksyllä sosionomi/diakoniopinnot Diakonia-ammattikorkeakoulussa joten opintojen, työn, harrastusten ja muun elämän yhteensovittelun jälkeen ei kirjoittamiselle jäänyt valitettavasti juuri yhtään aikaa. Mutta tässä nyt ollaan taas, ja kuten viimeksi lupailin, tämän postauksen aiheena on haastavan avustettavan kohtaaminen.

Ensiksikin, kuten missä tahansa työssä jossa ollaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, on syytä muistaa se, että tulemme kohtaamisiin omista lähtökohdistamme; omasta arjestamme, omista suruistamme ja murheistamme, omilla taidoillamme ja tiedoillamme. Tämä pätee niin avustajaan kuin avustettavaan. Me emme pääse toisen pään sisälle emmekä aina osaa sanoittaa sitä mitä mielissämme liikkuu. Avustajan ei tarvitse tietää mitään sellaista avustettavan arjesta, jota tämä ei itse halua jakaa. Vain työn sisältöön vaikuttavat asiat ovat välttämättömiä. 

Avustajan työ edellyttääkin salapoliisitaitoja: varsinkin vakiintuneissa avustussuhteissa avustettavan

mielenliikkeitä pystyy tarkastelemaan ja sitä kautta pääsemään kiinni avustettavan tunnetiloihin. Itse olen nyt tehnyt 1,5 vuotta hommia saman avustettavan kanssa, ja uskoisin jo tietäväni hänestä tarpeeksi osatakseni sopeutua hänen mielialaansa. Jos avustettavallani on huono päivä, vetelen syvään henkeä ja yritän olla kärsivällinen. Useimmiten se onnistuukin. Kuten muissakin kohtaamisissa, myös huonolla tuulella olevan avustettavan kanssa pitkälle pääsee kohteliaalla käytöksellä, joustavuudella ja sen mantran toistelulla että työpaikalla mikään ei saisi olla henkilökohtaista, vaikka henkilökohtaisena avustajana työskenteleekin.

Joskus tilanteet avustettavan kanssa muuttuvat henkilökohtaisiksi (tai ainakin ne tuntuvat siltä). Näihin tilanteisiin on pääsäntöisesti kaksi syytä. Sairaus, vamma ja yleinen turhautuminen elämäntilanteeseen ovat tietenkin jo itsessään riittäviä syitä mielipahaan. Saattaa kuitenkin olla, että avustettavalla ei ole valmiuksia säädellä tunneilmaisuaan. Hän saattaa olla äkkipikainen ja mielialat voivat muuttua nopeasti ja aiheuttaa hämmentävältä tuntuvaa käytöstä. Tämä olisi syytä käsitellä jo työsuhteen alussa jotta avustajalle annetaan aito mahdollisuus punnita valmiuksiaan kyseisen avustettavan avustajana. Reilua olisi myös antaa avustajalle tarvittava tieto, miten toimia mahdollisesti aggressiivisen avustettavan kanssa. Erityisesti firmojen toivoisin antavan kattavat tiedot työntekijöilleen. AVI on koonnut tietopaketin  aggressiivisen asiakkaan kohtaamisesta, johon suosittelen tutustumaan. 

Toinen syy haastavien tilanteiden syntymiseen ovat henkilökemiat. Joskus ne eivät yksinkertaisesti toimi, ja tämä tunne voi olla joko molemminpuolinen tai yhdestä suunnasta tuleva. Avustettavalla on aina oikeus valita omat avustajansa niin että he vastaavat juuri hänen tarpeitaan. Kuitenkin kaikenlainen henkilöön tai hänen ominaisuuksiinsa menevä syrjintä, häirintä tai epäasiallinen käytös on kiellettyä työturvallisuuslain nojalla. Jos avustettava ja avustaja eivät kykene kommunikoimaan keskenään (eikä firmassa työskentelevä avustaja saa työnantajaltaan apua), täytyy ristiriitojen ratkaisemiseksi ottaa käyttöön muita keinoja ja tahoja. Tietoa erityisesti avustajan turvaksi olemassaolevista mekanismeista löytyy tietoa tästä aiemmasta postauksestani. Myös avustajalla on oikeus työskennellä syrjinnästä vapaassa työpaikassa. Kaksi viimeistä esimerkkiä on koostettu kuulemieni tarinoiden pohjalta. Näin ollen ne eivät siis liity nykyiseen työsuhteeseeni.

Tästä teemasta voisi turinoida loputtomiin, ja kirjoitankin vielä varmasti yhden postauksen aiheesta tulevaisuudessa. Nyt alkaakin sitten suojautuminen talven kylmintä päivää vastaan, wish me luck! Mistäs ens kerralla (toivottavasti pikemmin kuin tällä kertaa) kirjoitellaan?

xoxo Anna

Ei avustajankaan tarvitse kaikkeen suostua - ehdottomat eit

On kolme asiaa, jotka avustajan on hyvä ottaa huomioon jo työsopimusta laatiessaan. Nämä ovat asioita, joihin ei missään nimessä kannata eikä saa suostua työtä tehdessään, ei vaikka työnantaja yrittäisi niitä vaatia tai vaalia.

Ensimmäinen on lainvastaisuus. Mikään työtilanne ei koskaan vaadi sitä, että työntekijän pitäisi rikkoa lakia. Ei koskaan, missään, milloinkaan. On toki ymmärrettävää, että avustettavalla on itsemääräämisoikeuden määrittämä suoja omille valinnoilleen, mutta avustajaa nämä valinnat eivät koske vaikka tämä olisikin työsuhteessa avustettavaansa. Olen kuullut raflaavia tarinoita avustajan arjesta liittyen esimerkiksi lääkkeisiin, päihteisiin, myymälävarkauksiin ja seksuaaliseen ahdisteluun. Tilanteiden toteutumista ollaan perusteltu sillä, että avustajan työnkuvaan kuuluu mahdollistaa avustettavan elämä sellaiseksi kuin se olisi, jos hän ei olisi sairas tai vammainen. Kuitenkin tilanteissa joissa on selkeästi rikollista toimintaa, laki ja sen myötä ilmoitusvelvollisuus ajavat itsemääräämisoikeuden, työnjohto-oikeuden ja jopa salassapitovelvollisuuden edelle. Lain rikkomista havaitessaan avustajat oikeat ilmoitustahot ovat (firmalle työskenneltäessä) oma esimies ja poliisi. 

Toinen avustajan ehdottomista eistä on hyvän tavan vastainen toiminta. Hyvällä tavalla viitataan yleisesti hyväksyttyinä pidettyihin käytäntöihin, jotka määrittelevät esimerkiksi sitä, miten tietyissä tilanteissa käyttäydytään. Hyvän tavan vastaisuutta pohditaan usein esimerkiksi markkinoinnin näkökulmasta toimintana, joka loukkaa ihmisarvoa, on syrjivää tai ihmisen vakaumusta loukkaavaa. Hyvän tavan vastaisuus on siis jotain, mikä sotii yleisiä eettisiä periaatteita vastaan. Avustajan työssä tämä voi näkyä kahdella tavalla. Joko niin, että työnantaja/avustettava kohdistaa hyvän tavan vastaista käyttäytymistä avustajaan (näitäkin stooreja on tullut kuultua jokunen) tai niin, että tämä vaatii avustajalta hyvän tavan vastaiseen käytöksen mahdollistamista (esimerkiksi vaatimalla työntekijää kirjoittamalla rasistisia kommetteja internetin keskustelupalstalle). Tässä haastetta aiheuttaa avustettava, jolle hyvän tavan mukaiset rajat saattavat esimerkiksi kehitysvamman tai sairauden tähden olla epäselviä, ja silloin on syytä käydä avointa keskustelua tilanteesta joko suoraan avustettavan tai mahdollisen edunvalvojan kanssa.

Kolmanneksi on syytä kiinnittää huomiota työntekijän turvallisuutta ja terveyttä vaarantavaan

toimintaan. Jokaista työpaikkaa koskevat tietyt säädökset, jotka ohjaavat työnantajaa turvaamaan työntekijänsä olosuhteet. Siis kuten kenen tahansa työnantajan, myös avustajan työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijällä on käytössään kaikki työssään tarvitsemansa välineet (esimerkiksi siivousvälineet, aineet ja hanskat) ja että ne ovat ehjiä (toki avustajan velvollisuus on ilmoittaa rikkoutumisesta yms.), hänellä on tarvittavat suojavarusteet (esim. kumihanskat ja hengityssuojaimet) ja että työpaikan työolosuhteet eivät aiheuta tarpeetonta tapaturmariskiä. Lisäksi työnantajan on huolehdittava esimerkiksi siitä, että työpaikan sisäilma on kunnossa ja että hätäpoistumistiet ovat asianmukaisesti vapaana. Avustajan työn erityisiä vaaranpaikkoja ovat esimerkiksi avustettavan nostaminen, raskaiden apuvälineiden käyttö, vaativammat kotitaloustyöt tai vaikkapa lemmikin hoito. Avustajalla on oikeus saada työhönsä ja siinä tarvitsemien välineiden käyttöön asianmukainen perehdytys.

Työntekijää suojaava laki on tämän linkin takaa löytyvä työturvallisuuslaki, josta löytyvät edellisiin liittyvät kirjaukset. Lakiin on myös kirjatty työntekijän velvollisuuksiin liittyviä kohtia. Kannattaa myös edelleen hyödyntää JHL:n  henkilökohtaisten avustajien verkkoyhteisöä, josta saa vertaistuen lisäksi myös asiantuntijavastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Seuraavassa tekstissä ajattelin jatkaa vähän samansuuntaisesta aiheesta ja kirjoittaa haastavista avustettavista. Minulle voi kernaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen annatheavustaja@gmail.com, jos mielessä on joku esimerkki aiheeseen liittyen. Kirjoitan identiteetit (niin avustajan kuin avustettavankin) häivyttäen.

Ihanaa syksyisen kirpeää viikonloppua kaikille!
xoxo Anna

Syysillan maisemia Kalasatamasta

Viisi vinkkiä avustustyön sujuvoittamiseksi

Avustajalla ei ole univormua tai varsinaista työasua, mutta sellaisen voi rakentaa itse. Tähän tekstiin olen koonnut muutamia sellaisia asioita, jotka olen itse oppinut kantapään kautta avustajantyötä tehdessäni. Monet niistä vaikuttavat itsestäänselviltä mutta uskokaa pois, sitä ne eivät ole kun istuu kuudetta tuntia sairaalan päivystyksessä tai tarpoo edestakaisin pitkällä kauppareissulla.

1. Varusteet
Selvitäkseen kunniakkaasti työpäivästä avustaja tarvitsee kunnolliset vaatteet ja varusteet. Itse olen panostanut kaikista eniten ulkokenkiin, sillä joskus päivän aikana saatan käydä useassa eri paikassa ja käveltyjä kilometrejä kertyy kuin huomaamatta (oma kävelyennätykseni työpäivän aikana työmatkat mukaan luettuna taitaa olla jotain kymmenen kilsan kieppeillä).

Jo pidempään käytössä olleet luottokengät tai vähintään sisäänajetut tossut ovat toimineet itsellä kaikista parhaiten. Ehdoton ei lähtee korkeille koroille, uusille kengille ja materiaalille, joka ei kestä kulutusta - maailmassa on kuitenkin vain yksi Carrie Bradshaw. Myös kevyet sisäkengät ovat osottautuneet käteviksi kulkiessa talon sisällä vaikka pyykkitupaan tai verkkovarastoon. Muussa pukeutumisessa tärkeää on sään- ja tarkoituksenmukaisuus. Oma työasuni on ollut näin kesällä shortsit ja trikoopaita (ei se paras ja kallein), talvella urheilulegginsit tai perus kollarit. Talviaikaan kannattaa luonnollisesti panostaa lämpimiin vaatteisiin, pipoineen, huiveineen ja hanskoineen. Ns "lisävarusteista" reppu on lähes ehdoton ja toisinaan fillari, jolla tulee myös kerrytettyä mukavasti päivittäistä hyötyliikuntakertymää työmatkoja pyöräillessä.

2. Eväät 
Tärkein varuste ehkä kaikista mahdollisista tarvittavista on ainakin itselle ollut vesipullo. Se kulkee mukana joka paikkaan pyykkituvasta apteekkireissulle. Jano on ikävä vastus, ja varsinkin nyt kesällä nauttiessa pyykkituvan kuivausrumpuilmastosta vettä menee varmaan ainakin puolitoista litraa työvuoron aikana. Ruuan suhteen överit ovat tunnetusti paremmin kuin vajarit, joten jos mahdollista, työpaikalle kannattaa tehdä oma ruokajemma.

 Koskaan ei myöskään voi olla aivan varma siitä, milloin ruokatauon ehtii pitää, joten on hyvä varautua myös helpoilla ja pienillä välipaloilla, joita voi tarvittaessa ottaa mukaan vaikka sairaalaan päivystysreissulle. Itselläni kulkee parista vahingosta viisastuneena mukana aina jonkin sortin pähkinöitä, joskus välipalakeksi tai juotava jugurtti. Ruokatauon pitämisestä kannattaa kuitenkin pitää kiinni, sillä onhan se paitsi lakisääteinen asia, myös päivässä jaksamisen kannalta välttämätön.

3. Muistiinpanovälineet 
Itse en ainakaan luota omaan muistiini niin että uskaltaisin tehdä työtehtäviä pelkästään sen varassa. Toki tietyt rutiinit sujuvat näin vuoden jälkeen jo itsestään, mutta olen silti ottanut tavaksi kirjata itselleni muistiin kaikki päivän aikana kertyvät tehtävät. Itseäni myös helpottaa se, kun pystyn konkreettisesti näkemään tehtäväni edessäni ja viivata yli jo tehdyt asiat. Muistiinpanovälineet on hyvä olla varmuuden vuoksi omasta takaa myös sellaisissa tilanteissa, kun liikutaan kodin ulkopuolella. Kalenterin käyttö on myös ehdottoman tärkeää, ainakin minulle. Itse olen vielä sen verran vanhanaikainen, että tarvitsen paperisen kalenterin, johon kirjata työvuoroni.

Se auttaa myös pitämään kirjaa jo tehdyistä tunneista ja (jos työpaikan käytäntö sen vaatii) tekemään tunti-ilmoituksen palkanlaskentaan. Puhelimen akku kannattaa aina pitää mahdollisimman täynnä työpuhelujen lisäksi myös sitä varten, että joutuu odottelemaan pitkiä aikoja vaikka lääkärin vastaanotolla ja aika käy tylsäksi (työnantajan velvollisuus on toki korvata puhtaasti työasioihin liittyvät omalla puhelimella soitetut puhelut). Joskus pidän mukana myös kirjaa tai lehteä joutilaampia hetkiä ajatellen.

4. Tauotus 

Ruokatauon lisäksi varsinkin pitkien työpäivien aikana taukojen pitäminen on todella tärkeää. Jos vain

on mahdollista, työpaikalta kannattaa fyysisesti poistua välillä hetkeksi. Joskus kierrän lähikauppareissun yhteydessä korttelin ympäri ja venyttelen samalla hiukan. Toisinaan saatan pitää (luvan kanssa) ruokataukoni pidemmän asiointireissun lomassa. Jos työpaikalta ei ole mahdollista poistua, kannattaa sopia yhdessä työnantajan tai avustettavan kanssa joku sellainen paikka, jossa omat taukonsa voi viettää suhteellisen häiriövapaasti. Aina taukoa ei voi pitää keskeytyksettä, ja silloin kannattaa suhtautua tilanteeseen joustavasti. Yleensä tauon voi kuitenkin aina jatkaa jossakin kohtaa loppuun, tai vaihtoehtoisesti voi sopia avustettavan kanssa siitä, että menetetty lepoaika korvautuu vaikka hiukan aikaisemmalla kotiinlähdöllä.

5. Tilannetaju
Vaikka monesta tilanteesta ja työtehtävästä selviää avustajahommissa maalaisjärjellä, joskus myös hyvä tilannetaju ja herkät tuntosarvet tulevat tarpeeseen. Toisen kotona läheisesti työskennellessä työsuhteen rajat saattavat hämärtyä. On hetkiä, jolloin koen olevani melkeinpä kaveri avustettavani kanssa. Silloin olemme molemmat rennosti ja jutustelemme niitä näitä, välillä henkilökohtaisiakin asioita. Toisinaan taas avustajan roolini tarkentuu huomattavasti, vaikka silloin kun avustettavani sukulaiset tai ystävät tulevat käymään tai silloin, kun olen hänen kanssaan hoitamassa jotakin asiaa. Silloin on tärkeää, että olen mukana tilanteessa vain sen verran, kun avustettavani sitä itse tarvitsee ja haluaa. On myös tärkeää, että avustaja osaa nähdä ja kuulla sen, milloin häntä ei tarvita. Niinä hetkinä voi hyvällä omalla tunnolla hengähtää.

Mitä muita avustajalle tärkeitä vinkkejä tai aiheita olisi syytä jakaa blogissa?
Palautetta ja ehdotuksia otetaan ilomielin vastaan, as always.
Ihanaa syksyä kaikille!

xoxo Anna

Sairauden kohtaamisesta ja avustajan roolista

Olen työskennellyt nyt melkein vuoden henkilökohtaisena avustajana. Kun katsoo maailmaa toisen ihmisen käsinä ja jalkoina, oma perspektiivi kääntyy päälaelleen kerta toisensa jälkeen. Hyvä avustaja työskentelee huomaamattomasti, mutta tehokkaasti avustettavan "kulisseissa". Hyväkin avustaja on kuitenkin ihminen, ja usein näkee ja kokee työssään paljon raskaita asioita.

Avustaja on avustettavan kädet ja jalat -
myös kiipeilytelineessä

Itselleni ennenkokematon asia tässä työssä on ollut sairauden kohtaaminen. Siis pitkäaikaissairauden, sellaisen, joka aidosti rajoittaa ihmisen elämää. En aio kaunistella asiaa - se on välillä ahdistavaa ja jopa pelottavaakin. Töihin tullessa en koskaan voi tietää, millainen avustettavani vointi on. En, vaikka edellisenä iltana olisimme käyneet reippaasti ulkoilemassa ja jutelleet huolettomasti niitä näitä. En myöskään voi koskaan ymmärtää niitä fyysisiä ja henkisiä tuntemuksia, joita avustettavani sairaudet hänessä aiheuttavat. Voin yrittää samaistua niihin, olenhan joskus itsekin kokenut kipua ja surua, mutta en koskaan voi täysin sisäistää sitä, miltä tuntuu kun suihkussa käyminen sattuu tai kun kesken kaiken vatsaan iskee viiltävä kipu. Ja vaikka riski tähän on pieni, toisinaan pelkään saavani sen puhelun jossa kuulen, että avustettavani on kuollut. Eräänä työpäivänä teimme avustettavani kanssa eräänlaisen testamentin hänen tavaroistaan. Itse tilanne oli kepeä ja humoristinen, mutta jälkikäteen ymmärsin sen olevan täysin totuudenmukainen.

Toinen itselleni uusi asia on ollut se, miten avustajaan itseensä suhtaudutaan erilaisissa yhteyksissä. Kun liikun yksin avustettavani asioilla tai soitan hänen pouolestaan, on luontevaa että puhun "hänen suullaan". Yhdessä liikkuessamme minun roolini muuttuu. Silloin minun hommani on varmistaa, että pääsemme siirtymään paikasta toiseen ja että avustettavallani on kaikkea mitä hän missäkin tilanteessa tarvitsee. Kaikkialla tätä roolin muutosta kuitenkaan ei välttämättä ymmärretä. Olemme avustettavani kanssa olleet tilanteissa, joissa minulle on kerrottu avustettavaani koskevia asioita hänen ohitseen. Silloin on kohteliasta huomauttaa olevansa avustaja, ja että avustettavan henkilökohtaiset asiat eivät kuulu minulle. Olen siis avustettavan kädet ja jalat, en aivot. Joskus taas täysin päinvastaisesti avustajaan suhtaudutaan jopa töykeästi ja välinpitämättömästi, kuin ajatuksella että tämä on "vain avustaja", eikä tällöin ansaitse tulla kohdelluksi tasavertaisesti. Tällaisessa tilanteessa apuna ovat rautahermot ja taito ohittaa ikävyydet. Itselläni tämä onnistuu melkein aina, myönnettäköön, että pari viikkoa sitten saatoin karjaista vähän Jorvin sairaalan päivystyksessä lääkärille, joka kerta toisensa jälkeen viipotti ohitseni katsomatta edes silmiin.

Kuva: (c) Kuningatar Alkoholi

Olen siinä mielessä onnekas, että avustettavani on aidosti kiinnostunut minun työhyvinvoinnistani ja ymmärtää sen, kuinka raskas työympäristöni toisinaan on - onhan hän myös työnantajanani siihen velvoitettu. Kaikilla kuitenkaan tilanne ei ole tällainen, ja avustajan vaitiolovelvollisuus saattaa kätkeä sisäänsä kipeitäkin asioita. Tällaisessa tilanteessa on ehdottoman perusteltua ja suositeltavaa hyödyntää niitä palveluita, joita hyvinvoinnin takaamiseksi on saatavilla; työterveyshuoltoa tai työnohjausta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on joitakin vuosia sitten julkaissut melko laajan avustajan oppaan, josta löytyy myös hyviä ajatuksia ja ohjeiden raskaiden tilanteiden varalta. Tutkimus tämän linkin takana: https://www.thl.fi/documents/10542/471223/avustajan_abc.pdf .


Millaisia keinoja muilla avustajilla on raskaiden työasioiden käsittelyyn? Mistä haluaisitte lukea seuraavaksi? Kommentteja ja palautetta otetaan mieluusti vastaan.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille!
xoxo Anna

P.s. Ylhäällä vielä hyvä menovinkki loppukesään; Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen uusi näyttely, jossa avustettavani on ollut mukana. Saatan ehkä itsekin vilahtaa jossakin ;)

Liiton tyttö rides again

Olen aina ollut sitä mieltä, että kevät on kaikista nopein vuodenaika. Sen tuloa odotellaan pisimpään, ja sitten kun on juuri ja juuri sisäistänyt, että valo lisääntyy ja ympärillä on vihreää, onkin kesäkuu.

Tänä vuonna kevät saapui parin aika stydin flunssan kanssa, humahti omalta kohdaltani erityisen nopeasti, ja pisti bloginkin jäähylle hetkeksi. Töitäkin olen paiskinut aika lailla. Vapaa-ajastani lohkon ovat syöneet myös pääsykokeisiin valmistautuminen ja auringonlaskubongailu Pihlajamäen kallioilla.

JHL-vaalit on nyt siis kuitenkin käyty ja uusi edustajisto järjestäytynyt. En päässyt edustajistoon, mutta sain vaaleista paljon muuta. Vaalityön tekeminen osottautui mielettömäksi ponnahduslaudaksi liittokuvioihin ja avasi ovia monenlaisiin viiteryhmiin valtavan liiton sisällä. Tutustuin paitsi muihin nuoriin liittolaisiin, myös oman henkilökuntayhdistykseni, Helsingin vammaishuollon henkilökuntayhdistyksen, ihmisiin ja toimintaan. Yhdistys on JHL:n mittakaavassa ehkä keskikokoinen ja toiminnoiltaan hyvin perinteinen. Kiinnostava mahdollisuus siis tutustua ammattiyhdistysperinteeseen syvemmin.

Vaaliliittoni ja oma linkkini liitossa, JHL:n vasemmisto ja sitoutumattomat on perustanut "työrukkasen" vastaamaan ryhmän toiminnasta ja aktiivisena pitämisestä. Ja koska itse harvemmin kieltäydyn mistään, liityin toki jäseneksi. Porukan tarkoituksena on kokoontua yhteen pohtimaan, tekemään ja vaikuttamaan - pitämään liiton vasen siipi elävänä ja tietoisena. Olen innoissani siitä, että tämä ryhmä perustettiin, sillä liiton suurin haaste on jäsenistönsä tavoittaminen myös vaalien ja neuvottelukierrosten välillä. Tällaiselle jäsenlähtöiselle ruohonjuuritason toiminnalle on liitossa valtava tilaus, etenkin jos JHL aikoo, kuten strategiassaan linjasi, olla tulevaisuudessa maamme suurin ammattiliitto. Oma tavoitteeni ryhmän suhteen olisi saada erityisesti muita nuoria mukaan liiton toimintaan, kenties koko ajan kasvavasta moninaisesta uusien helsinkiläisten joukosta.

Tällä viikolla sain vielä vahvistuksen suuresta mandaatista, kun minut valittiin JHL:n työttömyyskassan

hallituksen jäsenen, Pia Lohikosken, varajäseneksi. Työttömyyskassan hallitus on tärkeä paikka katsoa liittoa vähän erilaisesta näkökulmasta ja toki luottamustehtävässä toimiminen avaa jälleen erilaisen ikkunan liiton toimintaan. Odotan innolla tapaamistani ja yhteistyökuvioiden suunnittelua Pian kanssa, joka vaikuttaa erittäin pätevältä ja viisaalta naiselta. Feministinä iloitsen siitä, että myös JHL:n hallitukseen valittiin vasemmistolinkistä sekä varsinaiseksi- että varajäseneksi vahvoja ja osaavia naisia.


Työ oikeudenmukaisemman ja yhdenvertaisemman työelämän edistämiseksi jatkuu siis omalta osaltani monissa eri rooleissa liiton sisällä. Päivätyöni, henkilökohtaisena avustajana toimiminen, tulee kuitenkin olemaan edelleen yksi toimintaani ohjaava tärkeä lähtökohta, ja haluan olla osaltani vaikuttamassa avustajien kuuluvuuteen liitossa. Myös tämä blogi pysyy edelleen tärkeänä kanavana kertoa kuulumisiani avustajana. Otan edelleen mielellään vastaan kysymyksiä, palautetta, kommentteja ja toiveita tämän blogin sisällön suhteen.

Inspiroivaa ja voimaannuttavaa kesän alkua kaikille!
xoxo Anna

Perspektiivin muutos

"Enpäs tajunnut tätä asiaa selittää" on lause, jonka kuulen työnantajani sanovan kenties kaikista useimmin. Lause herättää minut joka kerta ja kiinnittää huomioni tärkeimpään asiaan, jonka olen työssäni oppinut, ja opin edelleen joka päivä. Siis siihen että tässä työssä kaikki itselle helpot tai itsestäänselvät toiminnot täytyy miettiä uudelleen.

Arjen pientä apuvälineistöä

Ennen tätä työpaikkaa minulla ei ollut kokemusta vaikeavammaisen henkilön arjesta, joten olen tietenkin tottunut tekemään asiat omalla tavallani kiinnittämättä sen kummempaa huomiota siihen, mitä nuo asiat vaativat. Yleensä sitä ei edes huomaa tekevänsä jotain, sillä monet toiminnot ovat juurtuneet syvälle lihasmuistiin ja hoituvat automaattisesti. Tällaisia pieniä ja helppoja asioita voivat olla muun muassa vesipullon korkin avaaminen, saippuapullon täyttäminen, verhojen avaaminen ja asettelu, lukkojen avaaminen tai laturin johdon kiinnittäminen. Kaikki asioita, joihin minulla kuluu aikaa vain muutamia sekunteja. Kaikki asioita, joita avustettavani ei voi itse tehdä (ainakaan ilman apuvälineitä tai kivutta ja vaivatta). Kaikki asioita, jotka tulevat myös pikku hiljaa minullekin tavaksi.

Myös tapani huomioida kodin ulkopuolista ympäristöä on muuttunut liikkuessani avustettavani kanssa asioilla. Avustettavani liikkuu sähköpyörätuolilla, joten ulkona yhdessä liikkuessamme katseeni on nykyään useimmiten kohdistettuna maahan tarkkailemassa kynnyksiä, roskia, kiviä ja kuoppia. Teemme reittivalintoja sen mukaan, mistä pääsee tuolilla mahdollisimman helposti ja mietimme usein, miten toimisimme jos tuoli nyt hyytyisi tai vaikka kaatuisi. Jo pyörätuolin kanssa ulos meneminen vaatii sellaisia kikkoja, joita avustettavani ei voi mitenkään tehdä ilman apua. Täytyy ahtautua hissiin ja sieltä pois millimetrintarkasti, mennä läpi vähintään kahdesta raskaasta ovesta, joista toisesta tuoli ei edes mahdu ulos avaamatta viereistä salpaovea, pitää samalla ovea auki ja ajaa tarpeeksi nopeasti ettei ovi pamahda kiinni ja törkkää tuolia taaksepäin. Itse olen kunnostautunut pyörätuolin ohjaamisessa taksista ulos, mutta aina sekään ei ole helppoa. Viime viikolla yrittäessäni liikuttaa pyörätuolia paikasta A paikkaan B ajoin taas sillä jalkani päältä. Selvisin mustelmalla, mutta voin kertoa, että ärsytti.

Kenties kaikista eniten ajatuksia herättävät kuitenkin muiden ihmisten vaihtelevat reaktiot pyörätuolilla liikkuvaan ihmiseen. Avustettavani on kertonut muutamia aika raflaavia tarinoita siitä, miten häneen on reagoitu pyörätuolia ajaessaan. Olen itsekin huomannut aika monta pyörätuoliin kohdistettua, pikaista katsetta. Toisinaan katsojan (näissä tapauksissa usein koiran tai lapsen) ilme on vilpittömän kiinnostunut, pyörätuolihan on aika jännän näköinen kapistus. Useimmiten kuitenkin katsomisesta kiinni jäävät ihmiset vääntävät naamalleen kummallisen hymyn, joka yrittää olla myötätuntoinen ja tsemppaava, mutta onnistuu olemaan lähinnä säälivä. Kerran ajaessani kertausharjoituksena tuolin korttelin ympäri minua katsonut ihminen pysähtyi hämmästelemään ajeluani ääneen. Avustettavani ei tunnu pahoittavan mieltään muiden hämmästelystä, tai ainakaan hän ei sano sitä ääneen. Hän jaksaa myös kärsivällisesti mutta ystävällisesti huomauttaa niistä pienistä arjen toiminnoista, joita minä en muista tai huomaa.

On jännittävää, miten pyörätuolilla kulkeva ihminen erottuu niin vahvasti katukuvasta kanssaihmisille. Jännittävää on myös se, kuinka esteettömyys infrastruktuurissa tai asuntorakentamisessa ei todellakaan toteudu automaationa, vaan siihen täytyy erikseen kiinnittää huomiota. Onkohan utopistista ajatella, että jonain päivänä liikuntaesteiset olisivat täysin yhdenvertaisia kansalaisia?

xoxo Anna

ps. JHL- vaalien loppukiri käynnissä NYT! Sähköistä äänestystä jäljellä 12 tuntia, ja paperikuoren voi toimittaa vielä keskustoimistolle keskiviikkona klo 12 mennessä. 150 oli mun ehdokasnumero, sitä vaan rastittamaan.