Olennaiset työnhausta ja työn aloituksesta

Olen nyt työskennelyt henkilökohtaisena avustajana nelisen kuukautta, eli koeaikani on päättymässä. Neljä kuukautta on joskus tuntunut pitkältä koeajalta, mutta tässä työssä se on juuri sopivan mittainen. Neljässä kuukaudessa sekä avustaja että avustettava oppivat jo tuntemaan toisiaan sekä löytävät soljuvan rytmin työhön (, jos sellainen siis on löytyäkseen, aina ei vain natsaa). Monet avustajan töitä tehneet tuttavani ovat puhuneet paljon siitä, miten tärkeää on että avustajan ja avustajan kemiat kohtaavat. Olen tästä täysin samaa mieltä, mutta työnhaun sekä työn aloittamisen sujuvuuden tukena on myös erilaisia työkaluja, joihin kannattaa perehtyä. 

Koko työnhakuprosessi on hiukan erilainen kuin yleensä. Avustajan töitä on tarjolla verrattain paljon Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla (tämän aamun nopean http://www.te-palvelut.fi/te/fi/ -tsekkauksen perusteella paikkoja oli auki 50), joten jo työtä hakiessa voi ja kannattaa tehdä karsintaa ja vertailua. Tässä auttavat apukysymykset. Minkäsukupuolisen ihmisen kanssa minun olisi luontevinta työskennellä? Kuinka monta tuntia työtä pystyn tekemään? Missä työpaikkani kannattaisi sijaita? Koska jokaisella avustettavalla on erilaiset tarpeet, kannattaa miettiä tarkkaan, minkälaisia resursseja itsellä on ja millaisen avustettavan tarpeisiin ne sopivat.

Avustajia haetaan pääsääntöisesti kahta väylää pitkin. Toinen ovat avustajia välittävät firmat, eräänlaiset vuokratyöfirmat, jossa avustettava ulkoistaa henkilökohtaisen avun järjestämisen. Tällöin kaikki avustajan etsimisestä tuleva työ sekä muut työnantajan velvollisuudet kuuluvat firmalle. Useat firmat noudattavat yksityisen sosiaalialan työsopimusta (http://www.jhl.fi/files/attachments/edunvalvonta/yksityiset_alat/sosiaaliala/ysostes2014-17.pdf), jossa työehdot on tarkkaan määritelty.

Firma siis laittaa työpaikkailmoituksen, jossa joko profiloi tietyn avustettavan tai hakee yleisesti työntekijöitä henkilöstöreserviin (tämä lienee yleisempi käytäntö) ja kutsuu sopivan hakijan haastatteluun. Haastattelun jälkeen avustajaehdokas linkataan yhteen mahdollisen avustettavan kanssa ja jos yhteistyö toimii, työsopimus voidaan solmia. Vaihtoehtoisesti myös avustaja tekee keikkoja useammalle avustettavalle, jolloin hänet "lähetetään" avustajaa tarvitsevalle. Tämä vaihtoehto sopii sellaiselle, joka kaipaa isomman koneiston tuomaa turvaa työsuhteeseen liittyvissä asioissa. Useamman henkilön avustaminen on firman kautta helppoa, koska työntekijää sitoo vain yksi työsopimus. Firmat tarjoavat jonkin verran ohjaus- ja koulutuspalveluita avustajilleen sekä auttavat avustettavaa perehdyttämään avustajansa. Tässä mallissa heikkona lenkkinä on mielestäni se, että avustettaessa jatkuvasti vaihtuvia henkilöitä joutuu selvittämään samat asiat (kuten avustettavan kunto, tarpeet, työvälineet ja yleiset työtehtävät) moneen kertaan eikä työtä helpottavaa suhdetta avustettavaan ehdi syntyä. Avustettavat voivat toki (ainakin joidenkin firmojen palveluita käyttäessään) toivoa tiettyä avustajaa itselleen.

Toinen ryhmä ovat yksityiset työnantajat - siis avustettavat jotka toimivat samalla työnantajina. He vastaavat itse avustajan etsimisestä, rekrytoinnista, työturvallisuudesta sekä kaiken perehdyttämisen järjestämistä avustajilleen. Jotkut toimivat täysin itsenäisesti työnantajina, mutta useat kuuluvat Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liittoon, jolloin noudatetaan henkilökohtaisten avustajien työehtosopimusta (http://www.heta-liitto.fi/Default.aspx?tabid=2883&language=fi-FI).

Työhakemus lähetetään suoraan avustajaa etsivälle, joka haastattelee kandidaatteja ja tekee valinnan. Tässä vaihtoehdossa kaikki omaan avustajantyöhön liittyvät yksityiskohdat ovat tarkastettavissa työnantajalta, koska hänen kanssaan ollaan välittömästi tekemisissä päivittäin, ja muun muassa työvuorosuunnittelussa voidaan huomioida joustavammin sekä avustettavan tarpeita että avustajan resursseja. Lisäksi avustajan ja avustettavan yhteistoiminta helpottuu, mitä syvemmän rutiinin siihen saa luotua. (Tietenkin tässä suurta roolia näyttelevät henkilökemiat!) Itse koin tämän jälkimmäisen vaihtoehdon minulle sopivammaksi.

Työhaastatteluun pätevät samat säännöt kuin muuallakin; ole ajoissa paikalla, ole rauhallinen, tuo oma osaamisesi esille napakasti, älä liioittele tai valehtele ja ennen kaikkea, ilmoita jos et pääsekään tulemaan haastatteluun. Mikään ei anna työnhakijasta yhtä epäluotettavaa kuvaa kuin se, ettei saavu paikalle eikä edes ilmoita. Siinä hukataan mahdollisen työnantajan aikaa ja hermoja, ja voi olla, että oma nimesi jää negatiivisena mieleen tulevaisuutta ajatellen. Valitettavasti näin käy kuulemma usein, koska avustajan töitä on paljon tarjolla eikä työhön ole varsinaisia kelpoisuusvaatimuksia. Itse ajattelen, että ylimielisyyteen ei todellakaan ole varaa kenelläkään varsinkaan tämänhetkisessä työllisyystilanteessa.

Kun työpaikka on löytynyt, on todella tärkeää vaatia ja saada asianmukainen perehdytys työtehtäviin. Tietenkin suuren osan työpaikan erityispiirteistä oppii matkan varrella, mutta alkuun pääsemistä helpottavat suunnattomasti konkreettiset ohjeistukset. Oma perehdytykseni koostui kirjallisesta perehdytyskansiosta (jos tällaista ei ole työnantajalla, sen kokoamista voi aivan hyvin ehdottaa itse) sekä toisen avustajan kädestä pitäen- tyyppisestä ohjeistuksesta. Työnantajani ei myöskään arkaillut (eikä arkaile vieläkään) ohjeistamisessa tai korjaamisessa, eivätkä omat kysymykseni ole loppumassa ihan hetkeen. Hyvänä yleisohjeena voi pitää sitä, että kun avustaja tietää mitä tekee, voi avustettava elää mahdollisimman stressitöntä elämää. Ja tämähän on siis koko avustajantyön olemassaolon tarkoitus ja perimmäinen tavoite!

Mitä ajatuksia teillä herää liittyen työnhakuun, erilaisiin työnantajiin ja työn aloitukseen? Kommentoikaa, kysykää ja antakaa rohkeasti palautetta. Tänään on avustajan vapaapäivä, joten taidanpa lähteä nauttimaan ihanasta, raikkaasta talvi-ilmasta!

xoxo Anna