Erilaiset mekanismit avustajan tukena ja turvana

Vaikka avustajan työ on todella palkitsevaa, se on joskus myös hyvin yksinäistä. Erityisesti työnantajamallissa tämä tulee esille, kun toimii itsenäisesti ilman välittäjäfirmaa (minulla ei tosin ole kokemusta siitä, kuinka paljon tukea firmojen välittämät avustajat saavat työnantajaltaan. Joku joka työskentelee tai on työskennellyt firmalle, voisi mielihyvin kertoa kokemuksistaan!). Kun ympärillä ei ole tavanomaisista työpaikoista tuttua yhteisöä, kysymykset ja työssä kohdatut haasteet saattavat jäädä kaihertamaan pidemmäksikin aikaa. Vaikka ihanteellisessa tilanteessa avustaja pystyisikin tarkistamaan työhön liittyvät tekniset asiat suoraan työnantajaltaan/avustettavaltaan, on asioita joissa samalla tasolla työskentelevältä tai asiantuntijalta saatu tuki on korvaamatonta.

Avustajat eivät ole järjestäytyneet valtakunnallisesti, meillä ei ole omaa liittoa tai yhteisöä, joissa avautua ja kysyä. On kuitenkin erilaisia kanavia, joista apua saa työssä jaksamiseen. Itse suosittelen vahvasti liittymistä ammattiliittoon, jossa on osaamista ja tietoa avustajien työstä. JHL:ssä oman kokemukseni mukaan ollaan hyvin tietoisia ja kiinnostuneita siitä, miten laajasti avustajat toimivat ilman varsinaisia kaikkia yhdistäviä verkostoja. Esimerkkinä tästä voisin mainita JHL:n http://www.henkilokohtaisetavustajat.fi/ - palvelun, joka on uudenlainen tapa kannustaa avustajia verkostoitumaan ja saattaa yhteen keskustelemaan. Palvelussa on paljon hyödyllistä tietoa siitä, mitä avustajan työ on ja miten JHL toimii avustajien edunvalvojana työelämässä, mutta itse koen tärkeimpinä keskustelupalstan, jolla avustajat voivat jakaa kokemuksiaan toisilleen. Myös kysy ja vastaa- osio, jossa asioihin vihkiytyneet moderaattorit ja asiantuntijat vastaavat selkeästi esille nousseisiin kysymyksiin, on paikallaan. Palstalla on tähän mennessä keskusteltu jo muun muassa työajoista, työoloista ja siitä, miten suhtautua avustettavan perheenjäseniin. Tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen palvelu kaikille, jotka toimivat avustajina mutta myös niille, jotka ovat kiinnostuneet avustajan työstä yleisesti. Omasta liitosta saa myös esimerkiksi tukea lomautus/työttömyystilanteessa tai omaan ammattiin liittyvää koulutusta. Tässä vielä linkki lyhyeen esitteeseen siitä, miksi kannattaa olla juuri JHL:n jäsen: http://www.henkilokohtaisetavustajat.fi/media/liitetiedostot/osaajana-henkilokohtainen-avustaja-2017.pdf.

Avustajan kannattaa ehdottomasti tutustua huolellisesti työpaikallaan noudatettavaan työehtosopimukseen. Työehtosopimus on laadittu turvaamaan työntekijän oikeuksia ja niistä saa kätevästi selville tiedot esimerkiksi lomanmääräytymisestä, työajoista tai palkan lisistä. Aina työpaikoilla ei kuitenkaan ole käytössä työehtosopimusta (tämä esimerkiksi silloin, jos työnantajamallia käyttävä avustettava ei itse kuulu työnantajien liittoon). Silloin viime kädessä työntekijän oikeuksia säätelevät erilaiset lait, kuten esimerkiksi työaikalaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960605) tai vuosilomalaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050162), jotka on myös hyvä lukea läpi.

Tavanomaisissa työyhteisöissä työntekijöiden jaksamisesta huolehtii vähintään kymmenen hengen työpaikalla työsuojeluvaltuutettu tai suuremmassa työyhteisössä luottamusmies, jonka tehtävä on toimia työn turvallisuutta ja terveellisyyttä edistävien toimintatapojen lisäämiseksi edustamiensa työntekijöiden keskuudessa. Koska työnantajamallin avustajat työskentelevät useimmiten yksittäin, mikään laki ei velvoita työsuojelun järjestämiseen. Vaikka tämä on käytännön syistä ymmärrettävää, tuntuu silti hölmöltä, että avustajat eivät saa samanlaista työsuojelua kuin vaikkapa kotihoidossa työskentelevä, vaikka uskoisin työstä nousevien ongelmien olevan suhteellisen samanlaisia. Työsuojeluhallinnolla on puhelinpalvelu (http://www.tyosuojelu.fi/tietoa-meista/asiointi/puhelinneuvonta), josta voi tiedustella neuvoja aiheeseen liittyvissä asioissa, mutta itse en ole tätä palvelua testannut joten en osaa tarkkaan sanoa, miten hyvin avustajien tarpeisiin osataan siellä vastata.

Työssä jaksamisen kannalta kannattaa hyödyntää myös työterveyshuollon palveluita ja käydä ehdottomasti ainakin työhöntulotarkastuksessa. Omaan työterveyssopimukseeni kuuluu tulotarkastuksen lisäksi psykologin sekä tarvittaessa fyisoterapeutin palvelut, joissain työpaikoissa tilanne saattaa olla eri. Lisäksi suosittelen kysymään neuvoja avustettavan kanssa työskenteleviltä terveysalan ammattilaisilta tai sosiaalipuolen työntekijöiltä tarpeen vaatiessa. Itse sain mielettömän hyvän perehdytyksen esimerkiksi nostolaitteen käyttöön avustettavani fysioterapeutilta!

Pisimmälle avustaja, kuten kuka tahansa työntekijä missä tahansa työpaikassa, pääsee olemalla itse avoin, kysymällä ja kyseenalaistamalla kohteliaasti. Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu myös ohjata avustaja oikeanlaisen avun ja tiedon pariin, ja sitä mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä itseä mietityttävissä asioissa. Yksin ei kannata väkisin yrittää selvitä kaikista asioista, ja joskus vastaus kysymykseen saattaa löytyä yllättävältäkin taholta. Työstä kannattaa keskustella myös oman lähipiirin kanssa, tietenkin vaitiolovelvollisuuden sallimissa rajoissa.

Millaisia ajatuksia nämä avustajan turvamekanismit herättävät? Kommentoi ja kysy ihmeessä!
Kirjoittelen seuraavan kerran tammikuun loppupuolella, sillä ylihuomenna lähden hyvin ansaitulle lomalle Keniaan!

xoxo Anna

• 
  

Avustajan työtehtävistä ja rajoista

Perimmäinen idea avustajan työssä ja koko ammatin olemassaolossa on se, että avustaja mahdollistaa avustettavalleen ne asiat, joita tämä tekisi itse ellei olisi sairas tai vammautunut. Tämän ajatuksen olen nähnyt jo työpaikkailmoituksia plärätessä, se lukee työpaikkani perehdytyskansiossa ja se ohjaa toimintaani joka päivä kun olen töissä. Avustettava ei ole avustajan asiakas tai potilas, hän on ihminen joka jonkun syyn takia ei pysty suorittamaan kaikkia arkisia asioita. Avustaja ei siis tee työtä asiakaspalvelijana tai hoitajana vaan arjen mahdollistajana. 

                                          (Kuva lainattu Heta-liitolta)

Työsopimuksessani pääasiallisiksi työtehtävikseni on määritelty seuraavat asiat: "kodinhoito, asiointi, lemmikkien hoito sekä auttaminen henk.koht. hygieniassa yms." Käytännössä tämä tarkoittaa minulle ainakin seuraavia asioita: siivous, tiskaus, ruuanlaitto ja leipominen, pyykkäys pyykkituvassa ja kotikoneella, mankelointi, kissojen kynsien leikkaus, kissojen pesu, kissojen leikitys ja muu hoito, lääkedosetin jako, asiointiapu ainakin apteekissa, terveyskeskuksessa, virastoissa, ruokakaupassa, eläintarvikeliikkeessä ja kirppaeilla, avustettavan kanssa yhdessä asioidessa luonnollisesti tämän auttaminen taksiin tai muuhun kulkuneuvoon, taksikyytien tilaaminen ja koordinointi, ajanvaraukset joissain tapauksissa, avustaminen lomakkeiden ja hakemusten täyttämisessä, sähköpostin kirjoittamisessa, kotikirjaston tilauksen tekemisessä ja vastaanottamisessa, asiakirjojen kopioinnissa ja skannauksessa, hiusten värjäys ja leikkaus, kynsien ja jalkojen hoito sekä lakkaus, peseytymisessä avustaminen, pakkaaminen matkoja tai pidempiä hoitojaksoja varten sekä yleisesti ottaen kaikki pienet arkipäiväiset asiat kuten vesipullon täyttäminen tai puhelimen lataukseen laittaminen. Lisäksi huolehdin myös oman työtuntilistani välittämisestä palkkoihin, työvuorolistan ajantasaisuudesta sekä työterveyden ajanvarauksista esimerkiksi työhöntulotarkastuksen osalta. Aika vaikuttava kokonaisuus!

Työtehtävieni lista elää tietenkin avustettavani kunnon, jaksamisen ja muun elämäntilanteen mukaan. Olemme myös keskustelleet selväksi ne rajat, joiden puitteissa minä avustajana toimin mieluiten, toisin sanoen olemme keskustelleet siitä, mitä avustajan tehtäviin ei kuulu. En ole kodinhoitaja, siivooja tai "palvelija". Tehtäviäni eivät ole esimerkiksi sellaiset hoidolliset toimenpiteet, joiden epäonnistumisessa on riskejä avustettavani terveyden kannalta. Voin siis mitata verenpaineen- tai sokerin mittarilla, käyttää tarvittaessa nostolaitetta, hieroa jalkoihin hoitavaa voidetta tai jakaa lääkkeet dosettiin lääkärin kirjallisen ohjeen mukaisesti, mutta esimerkiksi fysioterapeuttiset ohjeistukset, sidosten tekeminen tai injektointi kuuluvat hoitotyön ammattilaisille. Toimenkuvaani ei myöskään kuulu lääkärin tai muun hoitohenkilökunnan kanssa keskusteleminen avustettavani terveydentilaan liittyvistä asioista tai lääkärin ajanvaraukset. Nämä rajat suojelevat sekä avustettavaani että minua; minun tarvitsee tietää avustettavani terveydestä vain sen verran, mitä hän itse haluaa kertoa ja mikä on välttämätöntä työni kannalta. Minua sitoo luonnollisesti myös vaitiolovelvollisuus.  

Avustettavani pystyy ilmaisemaan itseään suullisesti, joten välillämme on hyvä keskusteluyhteys. Koen, että minulla on tilaa kysyä työtehtävistäni ja myös kertoa, jos jonkun asian tekeminen ei tunnu minusta hyvältä (toistaiseksi sellaista asiaa ei ole tullut vielä kohdalle). Tärkeämpää kuin keskusteluyhteyden rakentaminen on mielestäni kuitenkin luottamuksen rakentaminen. Koska avustettavani on samalla myös työnantajani, hänen täytyy voida luottaa minuun sataprosenttisesti. Omalta osaltani olen rakentanut luottamusta olemalla ajoissa, tekemällä työni kunnolla ja myöntämällä virheeni tai puutteeni ja ennenkaikkea olemalla rehellinen. Kun on luottamuksen arvoinen, oman työn tekeminenkin helpottuu.

Lppuun vielä tällainen ajatus: kun avustettavani antaa minulle työtehtäviä, en koe, että hän pyytää minulta jotakin. Koen, että hän sanoo ääneen sen asian minkä haluaisi itse tehdä mutta ei pysty. Tässä on paljon pohdittavaa kaikille, jotka eivät tarvitse arjessaan apua.

Rauhallista joulunaikaa kaikille, kuvassa joulukuusi Kallion terveysaseman odotusaulasta!

xoxo Anna

Olennaiset työnhausta ja työn aloituksesta

Olen nyt työskennelyt henkilökohtaisena avustajana nelisen kuukautta, eli koeaikani on päättymässä. Neljä kuukautta on joskus tuntunut pitkältä koeajalta, mutta tässä työssä se on juuri sopivan mittainen. Neljässä kuukaudessa sekä avustaja että avustettava oppivat jo tuntemaan toisiaan sekä löytävät soljuvan rytmin työhön (, jos sellainen siis on löytyäkseen, aina ei vain natsaa). Monet avustajan töitä tehneet tuttavani ovat puhuneet paljon siitä, miten tärkeää on että avustajan ja avustajan kemiat kohtaavat. Olen tästä täysin samaa mieltä, mutta työnhaun sekä työn aloittamisen sujuvuuden tukena on myös erilaisia työkaluja, joihin kannattaa perehtyä. 

Koko työnhakuprosessi on hiukan erilainen kuin yleensä. Avustajan töitä on tarjolla verrattain paljon Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla (tämän aamun nopean http://www.te-palvelut.fi/te/fi/ -tsekkauksen perusteella paikkoja oli auki 50), joten jo työtä hakiessa voi ja kannattaa tehdä karsintaa ja vertailua. Tässä auttavat apukysymykset. Minkäsukupuolisen ihmisen kanssa minun olisi luontevinta työskennellä? Kuinka monta tuntia työtä pystyn tekemään? Missä työpaikkani kannattaisi sijaita? Koska jokaisella avustettavalla on erilaiset tarpeet, kannattaa miettiä tarkkaan, minkälaisia resursseja itsellä on ja millaisen avustettavan tarpeisiin ne sopivat.

Avustajia haetaan pääsääntöisesti kahta väylää pitkin. Toinen ovat avustajia välittävät firmat, eräänlaiset vuokratyöfirmat, jossa avustettava ulkoistaa henkilökohtaisen avun järjestämisen. Tällöin kaikki avustajan etsimisestä tuleva työ sekä muut työnantajan velvollisuudet kuuluvat firmalle. Useat firmat noudattavat yksityisen sosiaalialan työsopimusta (http://www.jhl.fi/files/attachments/edunvalvonta/yksityiset_alat/sosiaaliala/ysostes2014-17.pdf), jossa työehdot on tarkkaan määritelty.

Firma siis laittaa työpaikkailmoituksen, jossa joko profiloi tietyn avustettavan tai hakee yleisesti työntekijöitä henkilöstöreserviin (tämä lienee yleisempi käytäntö) ja kutsuu sopivan hakijan haastatteluun. Haastattelun jälkeen avustajaehdokas linkataan yhteen mahdollisen avustettavan kanssa ja jos yhteistyö toimii, työsopimus voidaan solmia. Vaihtoehtoisesti myös avustaja tekee keikkoja useammalle avustettavalle, jolloin hänet "lähetetään" avustajaa tarvitsevalle. Tämä vaihtoehto sopii sellaiselle, joka kaipaa isomman koneiston tuomaa turvaa työsuhteeseen liittyvissä asioissa. Useamman henkilön avustaminen on firman kautta helppoa, koska työntekijää sitoo vain yksi työsopimus. Firmat tarjoavat jonkin verran ohjaus- ja koulutuspalveluita avustajilleen sekä auttavat avustettavaa perehdyttämään avustajansa. Tässä mallissa heikkona lenkkinä on mielestäni se, että avustettaessa jatkuvasti vaihtuvia henkilöitä joutuu selvittämään samat asiat (kuten avustettavan kunto, tarpeet, työvälineet ja yleiset työtehtävät) moneen kertaan eikä työtä helpottavaa suhdetta avustettavaan ehdi syntyä. Avustettavat voivat toki (ainakin joidenkin firmojen palveluita käyttäessään) toivoa tiettyä avustajaa itselleen.

Toinen ryhmä ovat yksityiset työnantajat - siis avustettavat jotka toimivat samalla työnantajina. He vastaavat itse avustajan etsimisestä, rekrytoinnista, työturvallisuudesta sekä kaiken perehdyttämisen järjestämistä avustajilleen. Jotkut toimivat täysin itsenäisesti työnantajina, mutta useat kuuluvat Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liittoon, jolloin noudatetaan henkilökohtaisten avustajien työehtosopimusta (http://www.heta-liitto.fi/Default.aspx?tabid=2883&language=fi-FI).

Työhakemus lähetetään suoraan avustajaa etsivälle, joka haastattelee kandidaatteja ja tekee valinnan. Tässä vaihtoehdossa kaikki omaan avustajantyöhön liittyvät yksityiskohdat ovat tarkastettavissa työnantajalta, koska hänen kanssaan ollaan välittömästi tekemisissä päivittäin, ja muun muassa työvuorosuunnittelussa voidaan huomioida joustavammin sekä avustettavan tarpeita että avustajan resursseja. Lisäksi avustajan ja avustettavan yhteistoiminta helpottuu, mitä syvemmän rutiinin siihen saa luotua. (Tietenkin tässä suurta roolia näyttelevät henkilökemiat!) Itse koin tämän jälkimmäisen vaihtoehdon minulle sopivammaksi.

Työhaastatteluun pätevät samat säännöt kuin muuallakin; ole ajoissa paikalla, ole rauhallinen, tuo oma osaamisesi esille napakasti, älä liioittele tai valehtele ja ennen kaikkea, ilmoita jos et pääsekään tulemaan haastatteluun. Mikään ei anna työnhakijasta yhtä epäluotettavaa kuvaa kuin se, ettei saavu paikalle eikä edes ilmoita. Siinä hukataan mahdollisen työnantajan aikaa ja hermoja, ja voi olla, että oma nimesi jää negatiivisena mieleen tulevaisuutta ajatellen. Valitettavasti näin käy kuulemma usein, koska avustajan töitä on paljon tarjolla eikä työhön ole varsinaisia kelpoisuusvaatimuksia. Itse ajattelen, että ylimielisyyteen ei todellakaan ole varaa kenelläkään varsinkaan tämänhetkisessä työllisyystilanteessa.

Kun työpaikka on löytynyt, on todella tärkeää vaatia ja saada asianmukainen perehdytys työtehtäviin. Tietenkin suuren osan työpaikan erityispiirteistä oppii matkan varrella, mutta alkuun pääsemistä helpottavat suunnattomasti konkreettiset ohjeistukset. Oma perehdytykseni koostui kirjallisesta perehdytyskansiosta (jos tällaista ei ole työnantajalla, sen kokoamista voi aivan hyvin ehdottaa itse) sekä toisen avustajan kädestä pitäen- tyyppisestä ohjeistuksesta. Työnantajani ei myöskään arkaillut (eikä arkaile vieläkään) ohjeistamisessa tai korjaamisessa, eivätkä omat kysymykseni ole loppumassa ihan hetkeen. Hyvänä yleisohjeena voi pitää sitä, että kun avustaja tietää mitä tekee, voi avustettava elää mahdollisimman stressitöntä elämää. Ja tämähän on siis koko avustajantyön olemassaolon tarkoitus ja perimmäinen tavoite!

Mitä ajatuksia teillä herää liittyen työnhakuun, erilaisiin työnantajiin ja työn aloitukseen? Kommentoikaa, kysykää ja antakaa rohkeasti palautetta. Tänään on avustajan vapaapäivä, joten taidanpa lähteä nauttimaan ihanasta, raikkaasta talvi-ilmasta!

xoxo Anna

Blogi henkilökohtaisen avustajan arjesta

Hei Sinä, ja lämpimästi tervetuloa blogini äärelle!

Olen Anna, helsinkiläinen henkilökohtainen avustaja ja multitaskaaja. Työhistoriani aikana olen saanut kokeilla monenlaisia hommia aina puhelinmyynnistä vastaanottokeskustyöhön. En ole koskaan ollut kiinnostunut numeroista tai koneen ääressä nököttämisestä (siis ammatillisesti, vapaa-aikaani hallitsevat toki taustalla pyörivät eläinvideot), joten työskentely lähellä toista ihmistä on tuntunut minulle luontevimmalta. Koulutukseltani olen teologian maisteri ja osana monivaiheista elämän kiertokulkua tänä syksynä päätynyt henkilökohtaisen avustajan ammattiin.

Ajatus blogiin on hautunut päässäni pitkin syksyä. Avustajan työ on usein melko itsenäistä, ja varsinkin juuri työssä aloittaneena olen tullut pohtineeksi paljon erilaisia kysymyksiä. Tietenkin työni opettaa minua valtavasti päivittäin, mutta en voi sanoa ettenkö olisi toisinaan kaivannut keskustelualustaa jossa voisin pohdintojani esittää. Toistaiseksi olen siis käynyt näitä keskusteluja työnantajani kanssa ja jutustellut oman itseni kanssa iltaisin työpäivän jälkeen.

Marraskuun puolivälissä ammattiliittoni JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) on avannut henkilökohtaisille avustajille omat ammattisivut osoitteessa: http://www.henkilokohtaisetavustajat.fi/. Näiltä sivuilta löytyy paljon tietoa muun muassa edunvalvonnasta sekä työnkuvasta yleisesti (edunvalvonnasta, työsopimuksista ja muusta tärkeästä mutta byrokraattisesta lisää tulevissa teksteissä). JHL:n blogissa (https://www.jhlblogi.fi/) kirjoitusvuoro lienee joskus ollut henkilökohtaisella avustajalla, mutta tällaista syväluotaavaa kirjoittelua henkilökohtaisen avustajan työstä ei kuitenkaan ole tullut itselleni vastaan.

Tämän blogin perusajatus on siis jakaa arkeani sekä niitä oivalluksia, joita teen työssäni lähes päivittäin. Myöhemmät tekstit tulevat käsittelemään erilaisia aiheita aina perehdytyksestä, apuvälineiden käytöstä tai asiointiavusta erityistaitoja vaativiin työtehtäviin. Tavoitteenani on pitää blogi elävänä ja kiinni käytännön esimerkeissä, joten keskustelunavaukset, kysymykset ja ehdotukset tekstien aiheista ovat myös erittäin tervetulleita. Näin joulun alla julkaisen kalenterinomaisesti myös kuvan päivässä Instagram-tililläni @avustaja-anna. Päivitysväli blogille tulee todennäköisesti olemaan noin 10 päivää, riippuen työmäärästäni.

Blogini on tarkoitettu kaikille henkilökohtaisena avustajana työskenteleville, sitä mahdollisuutta pohtiville tai muuten vain aiheesta kiinnostuneille, tervetuloa siis vielä lukemaan!

-Anna