Miksi JHL- vaaleissa kannattaa äänestää

Ajatus tästä blogista syntyi yhdessä päätökseni kanssa lähteä ehdokkaaksi Julkisten ja hyvinvointialojen liiton edustajiston vaaleissa. Omassa Pääkaupunkiseudun vasemmiston ja sitoutumattomien vaaliliitossani tulevaan on valmistauduttu hyvässä höngässä, ja tällä viikolla alkaa vaalien loppukiri kun äänestys käynnistyy. Koska flaijereiden kylväminen omalle työpaikalleni olisi vähän tyhjä arpa, olen tehnyt omaa vaalikampanjaani enimmäkseen somessa ja osallistumalla aluetoimiston järjestämiin vaalitapahtumiin. Muutama flaikku on saattanut jäädä myös bussinpenkille ja ruokakaupan koriin. Tässä postauksessa haluaisin tuoda esille kootusti ajatuksiani liitosta, edustajistosta ja siitä, mitä itse voisin olla tuomassa näihin.

 Lähdin ehdolle kolmesta syystä. Ensiksikin, JHL on vanha liitto. Siis perinteikäs pitkän linjan toimija, mutta myös keski-iältään vanha ja yleisilmeeltään liian homogeeninen minun makuuni. Jos liiton päättäjät ovat kaikki vanhempieni ikäisiä ja näköisiä, he eivät edusta koko jäsenistöä tarpeeksi kattavasti. Heillä ei myöskään ole realistista käsitystä siitä, millaisia asioita esimerkiksi vastavalmistuneet korkeakoulutetut, alle 30-vuotiaat naiset kohtaavat työelämässä. Minulla on. Kymmenen vuoden kokemus opiskelijuudesta, työelämästä sekä työttömyydestä on antanut minulle aika paljon näkemystä siitä, miten työmarkkinoilla räpiköivä sukupolveni saataisiin paremmin messiin ammattiyhdistysliikkeeseen. Pysyäkseen Suomen suurimpien ammattiliittojen joukossa myös JHL:n on oltava valmis nuorentumaan.

Toinen syy, minkä takia olen ehdolla, liittyy suoraan työhöni henkilökohtaisena avustajana. Merkittävä osa JHL:n jäsenistä tekee työtä toisen kotona erilaisissa hoito- ja hoivatehtävissä. Meitä on muun muassa kotihoidon, lastensuojelun, päihde- ja mielenterveystyön sekä henkilökohtaisen avun kentällä - olemme siis valtavan kirjava joukko erilaisia töitä tekeviä ihmisiä. Vaikka työnkuvamme ovat erilaisia, meitä yhdistävät samankaltaiset haasteet (joista olen tässä blogissa avautunut jo useampaankin otteeseen); työtä tehdään pääosin yksin ilman vertaistuen mahdollisuutta, työsuojeluun ja työhyvinvointiin liittyvät kysymykset jäävät vaille kysymyksiä ja työergonomiakin on vähän niin ja näin. Omaa työkenttääni vaivaavat lisäksi nollatuntisopimukset ja epämääräiset työehdot. Vaikka JHL tarjoaa jo edunvalvontaa toisen kotona työtä tekevälle, hyvässäkin työssä on parantamisen varaa. Minä haluaisin, että toisen kotona tehtävä työ ja sen arvo tehtäisiin aidosti näkyväksi, ja että meille rakennettaisiin kattavia ja hyödyllisiä verkostoja toistemme tueksi ja turvaksi. Työssämme autamme valtavaa ihmismäärää, ja tämän tulisi näkyä myös palkoissa ja työehtojen yhdenmukaisuutena. 

Vaalityötä sydämet silmillä

JHL:n jäsenistö on valtavan moninainen ja muun muassa maahanmuuttajajäseniä on yli sadasta maasta. Maahanmuuttajia ja esimerkiksi meitä nuoria liiton jäseniä yhdistävät usein samat työelämän ongelmat; matalapalkkaisuus, pätkätyöläisyys, työmarkkinoiden korkeat kynnykset ja oman osaamisen markkinoinnin hankaluus. Työnantajapuolella ei myöskään suhtauduta kovinkaan rohkaisevasti työuraansa aloittaviin tai Suomessa uutta elämää rakentaviin. Kolmanneksi haluaisinkin, että JHL olisi ammattiliitto, joka huomioisi ja osaisi hyödyntää jäsenistönsä moniäänisyyden vahvuudet ja asettuisi entistä vakaammin takaamaan sitä, että kaikkia kohdellaan työelämässä yhdenvertaisesti iästä, sukupuolesta tai taustasta riippumatta. Haluaisin, että JHL puuttuisi äänekkäämmin työntekijöiden epätasa-arvoiseen kohteluun ja tekisi myös työnantajaosapuolille selväksi sen, että ilman hyvinvoivaa ja moniäänistä työvoimaa Suomea ei todellakaan saada nousuun.

Kaksien viime vaalien äänestysprosentti on pyörinyt neljänkymmenen molemmin puolin. Se on tosi vähän.

Liittovaalit eivät ole kiinnostavat, koska jäsenistö ei tiedä mitä äänellään saa.  Ymmärrän sen hyvin.

Viime vaalien trendi on ollut äänestää edustajistoon luottamusmiehiä, yhdistysten puheenjohtajia ja muita työyhteisöjen näkyviä henkilöitä - ymmärrän senkin. Työmarkkinat kuitenkin muuttuvat, joten myös edunvalvonnan rakenteiden täytyy muuttua. Toivonkin, että näissä vaaleissa ääniä saamme myös me ehdokkaat, joilla on intohimoa ja pätevyyttä vaikuttamiseen mutta ei välttämättä kymmenien vuosien kokemusta ay-jääräämisestä. Äänestämättä jättäminen ei ainakaan ole keino vaikuttaa, päinvastoin. Vaalityön tekeminen on ollut tosi mieluisaa ja toivon, että ainakin oman vaaliliittoni ehdokkaiden aktiivisuus näkyisi myös äänestysprosentissa.

On aina ilahduttavaa huomata samanmieliset ihmiset ympärillään, ja näissä vaaleissa olen huomannut kuuluvani muutamaan hyvin erilaisista ihmisistä koostuvaan viiteryhmään; kuulun vassariliittoon, kuulun nuorten ehdokkaiden joukkoon, kuulun henkilökohtaisten avustajien ehdokasryhmään sekä oman henkilökuntayhdistykseni, Helsingin vammaishuollon henkilökunnan, ehdokasjoukkoon. Erilaisuudesta huolimatta kaikki vaaleissa ehdolla olevat haluavat ainakin suurelta osin samaa kuin minä; paremman, voimakkaamman ja yhdenvertaisemman liiton.

xoxo Anna