Vammaisen apuvälineistöä osa 1

Vaikka avustajan tehtävä onkin mahdollistaa avustettavalleen mahdollisimman sujuva arki, on avustettavalla yksin ollessaankin oltava oikeus ja mahdollisuus käyttää ja suorittaa erilaisia arkipäivän toimintoja mahdollisimman mukavasti. Tässä auttavat erilaiset apuvälineet. Tämän tekstin apuvälineet ovat sellaisia, joita itsekin olen nyt avustajana opetellut käyttämään ymmärtääkseni paremmin avustettavani perspektiiviä. Muitakin välineitä toki on, ja niitä saa ehdottomasti vinkkailla kommentteihin tekstin lopussa (myös toinen apuvälineitä käsittelevä teksti on tulossa myöhemmin).

Sähkökäyttöinen pyörätuoli

Sähkökäyttöinen pyörätuoli 

Avustettavani kulkee sähköpyörätuolilla käytännössä aina liikkuessaan kotinsa ulkopuolella, eli tämän apuvälineen kanssa olen itse ollut tekemisissä kaikista eniten. Ensimmäisellä työviikollani pääsinsähköpyörätuoliajokouluun, kun huristelimme Isoisänsillalta Korkeasaaren parkkipaikalle Mustikkamaan puolelle. Sähköpyörätuolin ohjauskoneisto on erittäin herkkä, ja ensimmäiset omat ajelut tuolissa tuntuivat oudoilta ja siltä, että väline karkaa hallinnastani minä hetkenä hyvänsä. Sittemmin treenit ovat jatkuneet, kun olen kikkaillut tuolia takseihin ja niistä ulos sekä välillä ajellut edestakaisin avustettavani parkkihallissa tai pyörävarastossa. Kerran olen myös ajanut koko komeuden varpaideni päältä sählätessäni Kallion terveysaseman odotusaulassa (laite painaa parisataa kiloa, joten vähän jännitti varpaiden kohtalo. Selvisin onneksi pienin vammoin).

Tartuntapihdit 

Kun tarvitaan kirjaimellisesti kättä pidempää, ovat tartuntapihdit näppärät. Ne ovat kevyet, joten niiden avulla voi helposti nostella lattialle pudonneita tavaroita ilman kumartelua ja kurkottelua.

Itse olen treenaillut pihtien käyttöä sitä mukaa, kun itse tiputtelen työpäiväni aikana tavaroita lattialle. Koska olen välillä aika kömpelö ja tiputtelen paljon, olen aika hyvä operoimaan pihtejä.

Tartuntapihdit

Nostolaitteen nostoliina

Nostolaite ja nostovyö 

Toisinaan avustettavani sairaus kiukuttelee niin, että omin voimin on hankala nousta sängystä. Silloin erilaiset nostoihin käytettävät välineet tulevat ajankohtaiseksi. Vasemmassa kuvassa näkyvä pilkkihaalarin kaltainen kangas on nostolaitteen nostoliina, johon avustettava autetaan oikeaan asentoon. Nostoliina tukee päätä ja niskaa ja pitää nostettavan selkärangan turvallisessa asennossa. Nostoliinan ollessa paikoillaan nostettava on riippukeinumaisessa pussissa, joka sitten kiinnitetään itse nostolaitteeseen. Nostolaite toimii sähköllä ja nostaa isommankin ihmisen melko vaivattomasti. Itse pääsin nosteltavaksi niinikään työurani alkuvaiheessa. Kokemus oli rentouttava mutta outo, tuntui kummalliselta killua vain vähän ilmassa kiedottuna haalarimaiseen säkkiin. Tämä apuväline on sellainen, jota avustettava ei itse pysty operoimaan, joten tätä käytettäessä on syytä tietää mitä tekee. 

Nostolaite

Jos avustettavalta löytyy hiukan voimaa, mutta silti liian vähän päästäkseen omin voimin makuuasennosta ylös, voi apuna käyttää nostovyötä. Nostovyö kiedotaan avustettavan (joissakin tapauksissa avustajan) vyötärölle ja siitä kiskaisemalla autetaan avustettava ylös. Tätä apuvälinettä käytän harvemmin, mutta se on käytännöllinen apu silloin, kun nostolaite on kaukana tai tuntuu muuten raskaalta vaihtoehdolta. Tässä avustajan on hyvä olla voimissaan ja tietoinen nostoergonomiasta. 

Nostovyö

Automaattiset apuvälineet

Ovenavauspainikkeilla saa avatuksi ulko-ovet etänä joko omasta vuoteesta käsin (valkoinen neliönmuotoinen) tai ulkoa tullessa (musta soikea). Avustettavani talossa asuu muitakin liikuntarajoitteisia ihmisiä,
joten periaatteessa sen kaikki kulkureitit ulko-ovia myöten ovat esteettömiä.

Ovenavauspainikkeet

Omalla kohdallani työtehtäviini kuuluvat sekä avustettavan puhelujen vastaanottaminen sekä niiden soittaminen (esimerkiksi taksintilaukset tai tiedustelut). On kuitenkin tärkeää, että avustettavalla on myös mahdollisuus itse käyttää ainakin puhelimen perustoimintoja mahdollisimman helposti. Tätä varten on kehitetty ensimmäinen suomenkielinen puheohjattu apusovellus, Dialoq, jolla voi sekä soittaa, vastata ja lähettää tekstiviestejä äänikomennoilla. Sovellukseen saa myös asetuksen, jolla se vastaanottaa tietyistä numeroista tulevat puhelut automaattisesti jos sitä käyttävä sovellus ei pysty antamaan äänikomentoja. Puhelut voi myös ohjata kaiuttimeen. Sovelluksen käyttö ei vaadi nettiyhteyttä. Oma ja avustettavan kokemus Dialoq-sovelluksesta on, että se voisi toimia paremminkin. Puheohjaus vaatii ainakin toistaiseksi tietyn äänentaajuden ja voimakkuuden, ja komennot menevät toisinaan hiukan sekaisin. Lisäksi sovellus toimii tällä hetkellä vain Android- käyttöjärjestelmässä.

Puhelin, jossa Dialoq- sovellus

Vammaisille suunnattujen apuvälineiden kirjo on valtavan laaja, ja onneksi se laajenee jatkuvasti. Omassa terveessä arjessa ja "tavallisessa" kodissa liikkuessaan sitä harvemmin huomaa, mitkä asiat voisivat olla sellaisia, jossa tarvitsisi avustajan kättä tai apuvälinettä. Olen tyytyväinen, kun olen saanut treenata niin monia erilaisia apuvälineitä kuluneen puolen vuoden aikana. Vaikka en koskaan oikeasti pysty astumaan esimerkiksi oman avustettavani saappaisiin, koen että pystyn kuitenkin hieman paremmin ymmärtämään hänen arkensa haasteita ja näin tekemään oman työni paremmin. Kirjoitan vielä tuonnempana toisen tekstin apuvälineistä, johon otan mielelläni vastaan myös vinkkejä itselleni tuntemattomistakin vehkeistä.

Aurinkoista ja rentouttavaa loppuviikkoa kaikille! Tänään on vapaapäivä <3

xoxo Anna

Työn tarkoitus

Ensi lauantaina osallistun ay-vasemmiston miniseminaariin otsikolla "Robotisaatio, digitalisaatio ja työelämän tulevaisuus". Seminaarissa kuullaan sekä tutkijapuheenvuoro että Vasemmistoliiton näkökulmaa. Oma roolini on kommentoida työelämän haasteita seminaarin teemaan ja erityisesti puheenjohtaja Li Anderssonin tilannekatsaukseen peilaten. Esiinnyn tilaisuudessa JHL:n jäsenenä ja edustajistovaaliehdokkaana, järjestävän tahon pyytämänä "vassarinaisena", mutta ennenkaikkea ammattikuntani edustajana eli henkilökohtaisena avustajana. 

Tapahtuma on kaikille avoin, tervetuloa!

Olen blogissani ehtinyt hukan sivuta sitä, miksi teen juuri henkilökohtaisen avustajan työtä. Tässä tekstissä kuitenkin haluan pohtia näitä hiukan syvemmältä ja vähän samalla valmistaa itseäni lauantaiseen kommentointipuheenvuoroon (joka totta puhuen jännittää aika lailla).

"Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus" on ollut mottoni niin kauan kuin muistan. Se ei ole oma juttuni, vaan muistan oppineeni sen maailman viisaimmalta ihmiseltä, äidiltäni, jo pienenä tyttönä. Äitini lienee oppinut sen Mikko Alatalolta. Joka tapauksessa, tuohon lauseeseen tiivistyy mielestäni jotain hyvin olennaista sekä siitä, mihin ihmisen kannattaa omassa elämässään pyrkiä että siitä, mikä on hänen suhteensa toisiin ihmisiin. Oman tulkintani mukaan siis meidän ihmisten  tehtävä on karkoittaa toistemme ikävää.

Ajatus ikävän karkoituksesta on tuupannut minut ensin opiskelemaan teologiaa ja sitten työskentelemään tehtävissä, jossa ollaan lähellä toisen ihmisen elämää, haasteita ja avuntarvetta. Tällä hetkellä voisin todeta, että ainakaan kovin paljon lähemmäksi toista ihmistä en voi työelämässä päästä. Henkilökohtaisena avustajana olen niin vahva osa toisen ihmisen arkea, että välillä jännittää. Tilanteesta tekee vielä jännittävämmän se, että avustettavani on samalla työnantajani - jaamme siis valtavan paljon asioita koko ajan. Vaikka avustettavani ei ole vastuullani, on hän silti minusta hiukan riippuvainen, aivan kuten kuka tahansa työnantaja työntekijästään. En ole korvaamaton, mutta mitä pidempään työskentelen samalle ihmiselle, sitä enemmän kumpikin meistä hyötyy. Tärkeintä työssä on löytää oikea tasapaino sen suhteen, kuinka paljon antaa itsestään ja kuinka paljon ottaa vastaan toisen ihmisen antamaa.

Masai Maran norsuporukka vilvoittelemassa keskipäivän auringolta.

Lauantain seminaarissa puhutaan työelämän muutoksesta robotisaation, digitalisaation ja muiden saatioiden näkökulmasta. Koska edustan toisen kotona työtä tekevää, valtavaa työväestön osaa, oma lähtökohtani on aika selvä: miten tahansa työelämän eri osa-alueet muuttuvatkaan, mitä tahansa uutta teknologiaa kuvioihin saadaankaan ja niin edelleen, hoiva- ja hoitotyön on pysyttävä ihmisen käsien ja jalkojen varassa. Avustajaa tarvitsevan ihmisen on pystyttävä luottamaan siihen, että häntä avustaa tulevaisuudessakin ihminen. Miksi? Yksinkertaisen humaanisti ajateltuna; koska ihminen, kuten niin moni muukin olento, kaipaa jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Toiset vähän vähemmän ja toiset enemmän, mutta kuitenkin.

JHL:n vuoden 2017 kärkihanke kantaa nimeä Hyvissä käsissä kotona ja se kohdistuu nimenomaan toisen kotona tehtävän hoito- ja hoivatyön näkyväksi tekemiseen työelämässä. (Linkki hanketta käsittelevälle sivulle: http://www.jhl.fi/portal/fi/jhl-tieto/uutisarkisto/etusivun_uutiset/?bid=6804) Hanke ei voisi tulla parempaan saumaan muistuttamaan vauhdilla kehittyvää teknologian maailmaa siitä että meitä, jotka uskomme toistemme ikävän karkoituksen voimaan, on aikamoinen joukko. Piakkoin starttaavassa JHL:n edustajistovaalikampanjassani haluan tuoda esille entistä voimakkaammin sitä, millaista työtä teen, mitä haasteita siihen liittyy ja miten itse haluaisin ja voisin olla varmistamassa paremman edunvalvonnan, työhyvinvoinnin ja moniäänisyyden toteutumista ammattiliitossani. Äitini, Leslie Knope ja muut voimakkaat naisesikuvani minua tässä johdattakoon!

Mistä haluaisit lukea seuraavaksi? Jäikö hampaankoloon jotain? Kysymyksiä ja kommentteja otetaan mielihyin vastaan!

xoxo Anna