Avustajalla ei ole univormua tai varsinaista työasua, mutta sellaisen voi rakentaa itse. Tähän tekstiin olen koonnut muutamia sellaisia asioita, jotka olen itse oppinut kantapään kautta avustajantyötä tehdessäni. Monet niistä vaikuttavat itsestäänselviltä mutta uskokaa pois, sitä ne eivät ole kun istuu kuudetta tuntia sairaalan päivystyksessä tai tarpoo edestakaisin pitkällä kauppareissulla.
1. Varusteet
Selvitäkseen kunniakkaasti työpäivästä avustaja tarvitsee kunnolliset vaatteet ja varusteet. Itse olen panostanut kaikista eniten ulkokenkiin, sillä joskus päivän aikana saatan käydä useassa eri paikassa ja käveltyjä kilometrejä kertyy kuin huomaamatta (oma kävelyennätykseni työpäivän aikana työmatkat mukaan luettuna taitaa olla jotain kymmenen kilsan kieppeillä).
Jo pidempään käytössä olleet luottokengät tai vähintään sisäänajetut tossut ovat toimineet itsellä kaikista parhaiten. Ehdoton ei lähtee korkeille koroille, uusille kengille ja materiaalille, joka ei kestä kulutusta - maailmassa on kuitenkin vain yksi Carrie Bradshaw. Myös kevyet sisäkengät ovat osottautuneet käteviksi kulkiessa talon sisällä vaikka pyykkitupaan tai verkkovarastoon. Muussa pukeutumisessa tärkeää on sään- ja tarkoituksenmukaisuus. Oma työasuni on ollut näin kesällä shortsit ja trikoopaita (ei se paras ja kallein), talvella urheilulegginsit tai perus kollarit. Talviaikaan kannattaa luonnollisesti panostaa lämpimiin vaatteisiin, pipoineen, huiveineen ja hanskoineen. Ns "lisävarusteista" reppu on lähes ehdoton ja toisinaan fillari, jolla tulee myös kerrytettyä mukavasti päivittäistä hyötyliikuntakertymää työmatkoja pyöräillessä.
2. Eväät
Tärkein varuste ehkä kaikista mahdollisista tarvittavista on ainakin itselle ollut vesipullo. Se kulkee mukana joka paikkaan pyykkituvasta apteekkireissulle. Jano on ikävä vastus, ja varsinkin nyt kesällä nauttiessa pyykkituvan kuivausrumpuilmastosta vettä menee varmaan ainakin puolitoista litraa työvuoron aikana. Ruuan suhteen överit ovat tunnetusti paremmin kuin vajarit, joten jos mahdollista, työpaikalle kannattaa tehdä oma ruokajemma.
Koskaan ei myöskään voi olla aivan varma siitä, milloin ruokatauon ehtii pitää, joten on hyvä varautua myös helpoilla ja pienillä välipaloilla, joita voi tarvittaessa ottaa mukaan vaikka sairaalaan päivystysreissulle. Itselläni kulkee parista vahingosta viisastuneena mukana aina jonkin sortin pähkinöitä, joskus välipalakeksi tai juotava jugurtti. Ruokatauon pitämisestä kannattaa kuitenkin pitää kiinni, sillä onhan se paitsi lakisääteinen asia, myös päivässä jaksamisen kannalta välttämätön.
3. Muistiinpanovälineet
Itse en ainakaan luota omaan muistiini niin että uskaltaisin tehdä työtehtäviä pelkästään sen varassa. Toki tietyt rutiinit sujuvat näin vuoden jälkeen jo itsestään, mutta olen silti ottanut tavaksi kirjata itselleni muistiin kaikki päivän aikana kertyvät tehtävät. Itseäni myös helpottaa se, kun pystyn konkreettisesti näkemään tehtäväni edessäni ja viivata yli jo tehdyt asiat. Muistiinpanovälineet on hyvä olla varmuuden vuoksi omasta takaa myös sellaisissa tilanteissa, kun liikutaan kodin ulkopuolella. Kalenterin käyttö on myös ehdottoman tärkeää, ainakin minulle. Itse olen vielä sen verran vanhanaikainen, että tarvitsen paperisen kalenterin, johon kirjata työvuoroni.
Se auttaa myös pitämään kirjaa jo tehdyistä tunneista ja (jos työpaikan käytäntö sen vaatii) tekemään tunti-ilmoituksen palkanlaskentaan. Puhelimen akku kannattaa aina pitää mahdollisimman täynnä työpuhelujen lisäksi myös sitä varten, että joutuu odottelemaan pitkiä aikoja vaikka lääkärin vastaanotolla ja aika käy tylsäksi (työnantajan velvollisuus on toki korvata puhtaasti työasioihin liittyvät omalla puhelimella soitetut puhelut). Joskus pidän mukana myös kirjaa tai lehteä joutilaampia hetkiä ajatellen.
4. Tauotus
Ruokatauon lisäksi varsinkin pitkien työpäivien aikana taukojen pitäminen on todella tärkeää. Jos vain
on mahdollista, työpaikalta kannattaa fyysisesti poistua välillä hetkeksi. Joskus kierrän lähikauppareissun yhteydessä korttelin ympäri ja venyttelen samalla hiukan. Toisinaan saatan pitää (luvan kanssa) ruokataukoni pidemmän asiointireissun lomassa. Jos työpaikalta ei ole mahdollista poistua, kannattaa sopia yhdessä työnantajan tai avustettavan kanssa joku sellainen paikka, jossa omat taukonsa voi viettää suhteellisen häiriövapaasti. Aina taukoa ei voi pitää keskeytyksettä, ja silloin kannattaa suhtautua tilanteeseen joustavasti. Yleensä tauon voi kuitenkin aina jatkaa jossakin kohtaa loppuun, tai vaihtoehtoisesti voi sopia avustettavan kanssa siitä, että menetetty lepoaika korvautuu vaikka hiukan aikaisemmalla kotiinlähdöllä.
5. Tilannetaju
Vaikka monesta tilanteesta ja työtehtävästä selviää avustajahommissa maalaisjärjellä, joskus myös hyvä tilannetaju ja herkät tuntosarvet tulevat tarpeeseen. Toisen kotona läheisesti työskennellessä työsuhteen rajat saattavat hämärtyä. On hetkiä, jolloin koen olevani melkeinpä kaveri avustettavani kanssa. Silloin olemme molemmat rennosti ja jutustelemme niitä näitä, välillä henkilökohtaisiakin asioita. Toisinaan taas avustajan roolini tarkentuu huomattavasti, vaikka silloin kun avustettavani sukulaiset tai ystävät tulevat käymään tai silloin, kun olen hänen kanssaan hoitamassa jotakin asiaa. Silloin on tärkeää, että olen mukana tilanteessa vain sen verran, kun avustettavani sitä itse tarvitsee ja haluaa. On myös tärkeää, että avustaja osaa nähdä ja kuulla sen, milloin häntä ei tarvita. Niinä hetkinä voi hyvällä omalla tunnolla hengähtää.
Mitä muita avustajalle tärkeitä vinkkejä tai aiheita olisi syytä jakaa blogissa?
Palautetta ja ehdotuksia otetaan ilomielin vastaan, as always.
Ihanaa syksyä kaikille!
xoxo Anna
